lauantai 23. maaliskuuta 2013

Koirakakku

Ehkä hienoin koskaan tekemäni kakku tai ainakin yksi niistä! Olen aika perfektionisti, mutta tämän kohdalla voin kerrankin sanoa, että olen ylpeä ja oikeasti tyytyväinen lopputulokseen :)

Tein tämän tyttäreni 11-vuotiskakuksi. Tällä kertaa tytär jätti minulle vapaat kädet, ei toivonut mitään, halusi että yllätän hänet. Tytärtäni on jo pitkään vaivannut "koirakuume" joten tämä teema oli itsestäänselvä! Ja kyllä tyttö sitten yllättyikin! <3

Kakun ideointiin hain apua ihan googlettamalla. Suomekielisellä haulla en löytänyt kovinkaan inspiroivia ideoita, joten googlettelin kuvahakuja pääosin englanniksi kuten usein muutenkin kakkuasioissa. Jotenkin näyttää siltä, että kaikkein häikäisevimmät kakut ja ideat tulevat tuolta rapakon takaa. Silti ei ollut helppoa löytää sellaista ideaa jonka ehdottomasti haluaisin toteuttaa tai varioida. Lopulta törmäsin tähän koirakakkuun! Mielestäni koira kakun päällä oli toteutettu hienosti, etenkin sen turkki! Halusin koko kakun olevan koiran muotoinen joten mietin pystyisikö tuolla turkki-idealla toetuttamaan koko kakun 3D-tyyppisenä koirana.

Eikun tuumasta toimeen ja tällainen siitä tuli:





Nyt en enää mitenkään muista mikä oli kakun täyte, täytyypä kysellä vierailta josko vielä muistaisivat ;)

Koiran turkki on voikreemiä ja sitä menikin paljon! Puoli kiloa voita ja 1kg tomusokeria hupeni ruohotyllalla pursotettuun turkkiin. Koiran korvat ovat vaahtokarkin makuista kaulintamassaa, vaaleanpunaiset osat tomutin vaaleanpunaisella kimaltavalla tomuvärillä. Kukat on myös tehty kaulintamassasta pienillä kukanmuotoisilla piparkakkumuoteilla, muotoiltu vaahtomuovinpalasen päällä pallopäisellä marsipaanityökalulla ja kuivatettu yön yli foliolla vuoratussa kananmunakennossa muotoonsa. Tomutin kukatkin vaaleanpunaisella tomuvärillä ja keskelle pyörittelin keltaisesta marsipaanista pikkuruiset pallot. Pysyvät kiinni ihan painamalla. Koiran silmät ja kuono ovat Käck-toffeeta. Loppujen lopuksi tämän kakun tekeminen oli helpompaa kuin odotin mutta aikaa ja rauhaa se vaati! Taas tuli kasattua ja koristeltua kakku yöllä & valvottua pikkutunneille jotta kakkusalaisuus säilyi synttärisankarin nukkuessa ;)

3 kommenttia:

  1. Aivan supersöpö! Mutta uskalsiko tuohon ihanuuteen edes kakkulapiota upottaa...

    VastaaPoista
  2. Samaa Tiina mietin, jotkut kakut on niin elävän näköisiä, ettei niitä tahdo rikkoa ja meillä varsinkin V menee kriisiin jos jotain naamaa pitäisi alkaa syömään! Tätä en muuten olekaan maistanut. Ja wou, kilo voita kakun päällä, ei mikään kevytkakku.

    VastaaPoista
  3. Eiku puoli kiloahan sitä voita "vain" olikin.

    VastaaPoista